Mitä tänään syötäisiin?

Featured image

Tänään on kauppapäivä. Käymme kerran viikossa isosti kaupassa ja täydennämme tarvittaessa tuoretuotteita ennen seuraavaa isoa kauppakäyntiä. Kaupassakäynti sujuu kivuttomasti valmiiksi mietityn kauppalistan kanssa. Meillä on tapana tehdä viikon ruokalista etukäteen, toki niin etteivät päivät ole ihan sidottuja, vaan lennosta voi vaihtaa johonkin muuhun sen viikon ruoista. Arkipäivien ruoat ovat sellaisia, että niiden valmistaminen vie enintään 30 minuuttia, viikonloppuisin voi olla suuritöisempää. Teen uutta ruokaa joka päivä, sillä otamme miehen kanssa usein edellispäivän ruokaa lounaaksi töihin, eikä samaa ruokaa sitten viitsi enää syödä kolmatta kertaa putkeen. Viikon ruokalistan suunnittelussa kullanarvoinen apu on excel, johon olemme tässä vuosien varrella merkanneet omiin sarakkeisiinsa pääraaka-aineen mukaan erilaisia ruokia. Siitä on helppo poimia eri ruokia listalle. Lisäilen sarakkeisiin lisää ruokia sitä mukaa, kun kokeillaan uutta. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, niin heilläkin on jo oma osansa viikon ruokalistan suunnittelussa ja mielellään he toiveitaan esittävätkin. Kauppareissu meillä hoituu niin, että menen suoraan töistä lähellämme sijaitsevaan markettiin, josta mies sitten poimii minut kyytiinsä haettuaan lapset päiväkodista ja eskarista. Näin ei tarvitse mennä nälkäisten lasten kanssa kauppaan eikä käyttää arvokasta ilta-aikaa markettien tungoksessa.

Tällä viikolla meillä syödään:

Lohikeittoa

Kaali-jauhelihapaistosta

Kuhaa ja ratatouillea (lapsille perunoita lisäksi)

Palak Paneer

Pitaleipiä kana-halloumi-kasvis -täytteellä

Kalapihvejä ja jogurttikastiketta + muusi

Moussaka

Mainokset

Arjen luksusta

Featured image

Sain vähän ylimääräistä luksusta arkeen, kun viikonloppuna vietimme meillä mummini 90-vuotisjuhlia ja emännallekin tuotiin kukkia kahden kimpun verran. Olen ehtinyt kukkia ihailemaankin, sillä olen ollut eilen ja tänään flunssaisen Pikkuveljen kanssa kotona. Laitoinpa meille takan päälle lämmittämään. Sekin on minusta sellaista arjen luksusta.

Featured image

Täytyy myöntää, että tällä kertaa oli oikein mukavaa saada pari ylimääräistä ”vapaapäivää” tilapäisen hoitovapaan muodossa. Olemme lähinnä oleilleet ja lepäilleet yhdessä. On ihanaa saada olla rauhassa ja lähekkäin lapsen kanssa. Vähän eri kuin sitten taas vatsataudin iskiessä.

Featured image

Featured image

Tällä kertaa minä jäin potilaan kanssa kotiin. Olemme aika tasaisesti puoliksi miehen kanssa hoitaneet nämä lasten sairaspäivät. Katsomme kalentereista kumman työ juuri silloin joustaa paremmin ja usein teemme niin, että vaihdamme hoitovuoroa jo yhden päivän jälkeen. Meidän lapset ovat kyllä aika harvoin sairaana, mutta toki niitä sairaspäiviä vuoteen jokunen mahtuu, kun lapsiakin on kolme. Kuinka teidän perheessä hoituvat lasten sairaspäivät?

Prinsessa

Nimesin tyttären täällä blogissa Prinsessaksi, sillä hänellä on melkoinen prinsessavaihe menossa. Hän ei suostu käyttämään muuta kuin mekkoja ja usein hänellä on kruunu päässään.

Featured image

Featured image

Olen antanut tytön olla mekoissaan prinsessana. Väliäkö tuolla, että päiväkodissakin on hepeneissään. Uskon, että tämäkin on kausi, joka on helpoin vain antaa käydä läpi. Eipä sitten jää traumoja siitä, ettei ole saanut leikkiä prinsessaa.

Lempiasusteet

Huiveja roikkuu vaatehuoneessa pitkässä rivissä, laukkuja löytyy useassa värissä, kengistäkään ei ole pulaa. Silti huomaan useimpina päivinä päätyväni samaan komboon. Lempiasusteet ovat lempiasusteet.

Featured image

Mitä, jos ihan suosiolla hankkiutuisi eroon, niistä joita ei tule käytettyä?

Kengät Andiamo, huivi BeckSöndergaard, laukku Michael Kors.

PS. Pahoittelen huonolaatuisia kuvia postauksissani. Tämä blogialusta tekee kaikista kuvista epäselviä, vaikka alkuperäiset kuvat ovat tarkkoja. Selvittelen ongelmaa. Vinkkejä saa antaa.

Uutta lastenhuoneeseen

Olemme asuneet tässä rakennuttamassamme talossa kohta kaksi vuotta. Pikkuveljen huone on ollut vailla suurempaa ideaa ja siksi sisustus on ollut kesken. Joululomalla suunnittelin huonetta ja tässä vähitellen toteutetaan yhteistä visiota. Tässä viikonloppuna mies rakensi Pikkuveljelle kiipeilytelineen. Tämä meidän keskimmäinen on  melkoinen marakatti.

Featured image

Featured image

Perjantai!

Tämä viikko on ollut töissä melkoista haipakkaa. Joka päivä on tullut jotain ad hocia ja päivät ovat venyneet. Tänään vain päätin lähteä kolmelta ja aloittaa viikonlopun silläkin uhalla, että hommat jäivät kesken. Nappasin kotimatkalla mukaani keväisen tulppaanikimpun.

Featured image

Luopasin eilen lapsille, että tänään leivomme Runebergintorttuja, sillä eilen tulin niin myöhään kotiin, ettemme ehtineet leipoa. Siispä lupausta lunastamaan päivällisen jälkeen ja jälkuruoaksi pääsimme tortuista nautiskelemaan. Lapset hoitivat koristelun.

Featured image

Kiireisen liikkujan pelastus

Vai pitäisikö minun tapauksessa sanoa rehellisesti, että laiskan liikkujan pelastus…

Olen oikeasti ollut aina huono liikkuja. Lapsena tanssin balettia useamman vuoden, mutta se tyssäsi siihen, että vain parhaimmat saivat jatkaa. Minä en ollut taipuisa ja eteerinen. Sitten innostuin hiihtämisestä. Vanhempieni kanssa kävin vetämässä pitkiä lenkkejä vapaa-ajalla. Koulussa liikunta oli kilpailua ja minä huono kilpailuissa. Liikunnasta tuli inhokki. Teini-ikäisenä yritin innostua liikunnallisen kaverini seuraksi, mutta koin olevani kamalan huono ja siihen se liikkuminen taas jäi. Parikymppisenä kävin epäsäännöllisesti salilla, mutta kyllä minun liikuntani oli enemmänkin baareissa tanssiminen. Sitten kolmenkympin kieppeillä syntyivät lapset ja oma liikkuminen oli arkiliikuntaa lasten kanssa. En ole koskaan lihonut helposti ja parikymppisenä se painoideksi 19 pysyi sellaisena ihan itsestään söin sitten mitä tahansa.

Näin neljän kympin lähestyessä olen huomannut, ettei kroppa ole enää ihan entisensä. Viime keväänä sen myönsin itselleni viimein: minun täytyy liikkua pitääkseni itseni kunnossa. Mutta missä välissä ehtisin liikkua? Töihin lähden puoli seitsemän, töistä säntään hakemaan lapsia ja tekemään ruokaa. Sen jälkeen haluan viettää sen lyhyen parituntisen lasten kanssa ennen kuin he jo menevät nukkumaan. Kahdeksan jälkeen en enää voi lähteä jumppaamaan, jos haluan olla nukkumassa klo 22. Ja todellakin haluan, jotta jaksan herätä töihin. Mies heitti minulle haasteen syksyn aluksi, että liikkuisimme vuoroilloin klo 19 kun lapset aloittavat iltatoimensa. Siinä ei tarvita kahta aikuista. Pohdiskelin ensin salille lähtöä, mutta totesin, että paitsi että halusin olla sanomassa lapsille hyvät yöt klo 20, lähteminen on aina ollut minun heikko kohtani urheiluharrastuksissa.

Featured image

Päätin asettaa riman matalalle ja aloitin venyttelyllä. Pian löysin You Tuben jumppavideot. Tykästyin Jillian Michaelsin 30 Day Shrediin ja tein kuin teinkin läpi ensimmäisen osan. Olo oli mahtava! Sittemmin kuulin Yoogaiasta ja viimeksi eilen tein Yoogaian selkäjumpan, joka oli ihan mahtava kipeytyneelle yläselälle. Yoogaiassa voi tehdä joko tallennettuja jooga, pilates, kahvakuula tai venyttelytunteja tai osallistua livetunneille oman tabletin tai läppärin kautta. Sopii minulle kuin nenä päähän. Syksyn aluksi jouduin pakottamaan itseni tuohon vuoropäiväiseen jumppaamiseen ja miehen kanssa tsempattiin toisiamme. Lapset alkoivat myös innostua liikkumisesta ja useimmiten saankin seuraa vähintään Prinsessasta, kun aloitan jumppani. Hän oikein kyselee jumpan perään ja siksi olenkin aloittanut jumpan vähän aikaisemmin enkä iltatoimien aikaan. En edelleenkään ole innostunut lähtemään kotiseinien ulkopuolelle, sillä silloin tunnin jumppaan kuluu helposti minimissäänkin 1,5 tuntia. Jumppaamalla kotona saan nauttia lasteni seurasta, kehoni saa tarvitsemansa liikunnan ja pääsen nukkumaan ajoissa. Ihan mahtavaa!