Mitä tänään syötäisiin?

Featured image

Tänään on kauppapäivä. Käymme kerran viikossa isosti kaupassa ja täydennämme tarvittaessa tuoretuotteita ennen seuraavaa isoa kauppakäyntiä. Kaupassakäynti sujuu kivuttomasti valmiiksi mietityn kauppalistan kanssa. Meillä on tapana tehdä viikon ruokalista etukäteen, toki niin etteivät päivät ole ihan sidottuja, vaan lennosta voi vaihtaa johonkin muuhun sen viikon ruoista. Arkipäivien ruoat ovat sellaisia, että niiden valmistaminen vie enintään 30 minuuttia, viikonloppuisin voi olla suuritöisempää. Teen uutta ruokaa joka päivä, sillä otamme miehen kanssa usein edellispäivän ruokaa lounaaksi töihin, eikä samaa ruokaa sitten viitsi enää syödä kolmatta kertaa putkeen. Viikon ruokalistan suunnittelussa kullanarvoinen apu on excel, johon olemme tässä vuosien varrella merkanneet omiin sarakkeisiinsa pääraaka-aineen mukaan erilaisia ruokia. Siitä on helppo poimia eri ruokia listalle. Lisäilen sarakkeisiin lisää ruokia sitä mukaa, kun kokeillaan uutta. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, niin heilläkin on jo oma osansa viikon ruokalistan suunnittelussa ja mielellään he toiveitaan esittävätkin. Kauppareissu meillä hoituu niin, että menen suoraan töistä lähellämme sijaitsevaan markettiin, josta mies sitten poimii minut kyytiinsä haettuaan lapset päiväkodista ja eskarista. Näin ei tarvitse mennä nälkäisten lasten kanssa kauppaan eikä käyttää arvokasta ilta-aikaa markettien tungoksessa.

Tällä viikolla meillä syödään:

Lohikeittoa

Kaali-jauhelihapaistosta

Kuhaa ja ratatouillea (lapsille perunoita lisäksi)

Palak Paneer

Pitaleipiä kana-halloumi-kasvis -täytteellä

Kalapihvejä ja jogurttikastiketta + muusi

Moussaka

Mainokset

Arjen luksusta

Featured image

Sain vähän ylimääräistä luksusta arkeen, kun viikonloppuna vietimme meillä mummini 90-vuotisjuhlia ja emännallekin tuotiin kukkia kahden kimpun verran. Olen ehtinyt kukkia ihailemaankin, sillä olen ollut eilen ja tänään flunssaisen Pikkuveljen kanssa kotona. Laitoinpa meille takan päälle lämmittämään. Sekin on minusta sellaista arjen luksusta.

Featured image

Täytyy myöntää, että tällä kertaa oli oikein mukavaa saada pari ylimääräistä ”vapaapäivää” tilapäisen hoitovapaan muodossa. Olemme lähinnä oleilleet ja lepäilleet yhdessä. On ihanaa saada olla rauhassa ja lähekkäin lapsen kanssa. Vähän eri kuin sitten taas vatsataudin iskiessä.

Featured image

Featured image

Tällä kertaa minä jäin potilaan kanssa kotiin. Olemme aika tasaisesti puoliksi miehen kanssa hoitaneet nämä lasten sairaspäivät. Katsomme kalentereista kumman työ juuri silloin joustaa paremmin ja usein teemme niin, että vaihdamme hoitovuoroa jo yhden päivän jälkeen. Meidän lapset ovat kyllä aika harvoin sairaana, mutta toki niitä sairaspäiviä vuoteen jokunen mahtuu, kun lapsiakin on kolme. Kuinka teidän perheessä hoituvat lasten sairaspäivät?

Perjantai!

Tämä viikko on ollut töissä melkoista haipakkaa. Joka päivä on tullut jotain ad hocia ja päivät ovat venyneet. Tänään vain päätin lähteä kolmelta ja aloittaa viikonlopun silläkin uhalla, että hommat jäivät kesken. Nappasin kotimatkalla mukaani keväisen tulppaanikimpun.

Featured image

Luopasin eilen lapsille, että tänään leivomme Runebergintorttuja, sillä eilen tulin niin myöhään kotiin, ettemme ehtineet leipoa. Siispä lupausta lunastamaan päivällisen jälkeen ja jälkuruoaksi pääsimme tortuista nautiskelemaan. Lapset hoitivat koristelun.

Featured image

Lumihommissa

Täällä Espoossa lunta oli aamulla maassa sen verran, että oli parasta mennä lumitöihin. Kolasin  etupihaa reilun tunnin ja se kävi näin plussakelillä ihan urheilusta. Lapset olivat sillä aikaa takapihalla hoitamassa omaa osuuttaa lumitöistä vähän kätevämmällä tavalla.

Featured image

Featured image

Lumihommien päälle maistuikin sitten itsetehdyt hampurilaiset.

Featured image

Featured image

Kamalan ihanat loma-ajat

Lapseni lokerossa odotti taas tuttu lomakyselylappu. Ryhmän lastentarhanopettaja huikkasi vielä päiväkodilta lähtiessämme, että täyttäisimme lapun mahdollisimman pian, jotta he osaavat suunnitella henkilökunnan lomat. Tunnen itseni aina huonoksi äidiksi täyttäessäni lomakyselyitä. Ei, meidän lapsi ei pidä tänäkään vuonna talvilomaa. Ei vaikka meillä on myös koululainen. Saako lappuun kirjoittaa, että emme suinkaan makaile kotona ja tuo lastamme hoitoon, vaan koululaisenkin talviloman järjestelyt ovat vaatineet yhtä sun toista säätämistä, kun meillä vanhemmilla ei vain vuosilomat riitä viiteentoista viikkoon vuodessa? Juu ja me olemme ne samat vanhemmat, jotka eivät vie lapsiaan yhdeksäksi ja hae jo kolmelta.

Featured image

Päiväkodin ja koulun loma-ajat tuottavat kyllä meidän perheelle paljon päänvaivaa. Meillä ei asu naapurissa eläkkeellä olevia isovanhempia, jotka voisivat katsoa lasten perään tarpeen tullen. Koululaisen kymmenen viikon kesäloma ja vajaat kolme viikkoa joulunaikaan vaativat aina tarkkaa suunnittelua ja vuosilomapäivien, lomarahavaihtovapaiden ja saldovapaiden sumplimista. Eivätkä nuo lyhemmät syys- ja talvilomakaan helppoja ole. Tällä kertaa talviloma hoidetaan kummankin vanhemman etäpäivillä (koululaisen ollessa kotona pystyy sentään tekemään töitä) ja vanhempani lupautuivat ottamaan esikoisen yökylään pariksi päiväksi. Nyt ei tarvinnut ottaa poikaa töihin mukaan, kuten syyslomalla yhtenä päivänä. Päiväkotilainen ja eskari ovat saaneet onneksi lomailla sen vajaat kolme viikkoa joulunaikaan. Kun talviloma saadaan hoidettua, pitääkin alkaa miettiä järjestelyitä koululaisen ylimääräiselle vapaapäivälle pääsiäisen JA helatorstain yhteydessä, jotka on ansaittu ah, niin ihanilla lauantaikoulupäivillä. Mielessä on kuitenkin pidettävä taas se 10 viikon mittainen kesälomakin, joten vuosilomapäiviä ei parane tuhlailla.

Aamun kohtaamisia

Tulen yleensä aina samaan aikaan töihin joka aamu. Juna-asemalla kanssani junaa odottavat useimmiten samat ihmiset joka aamu. Tänään, kuten useimpina aamuina, sain seurakseni erään kotiäitiaikojen puistotutun. Tutustuimme tuolloin noin 6 vuotta sitten pintapuolisesti emmekä nähneet muutamaan vuoteen, kun kumpikin meni töihin. Nyt olemme vuoden ajan osuneet tuohon samaan junaan ja juttelemme kymmenen minuutin yhteisen matkan ajan niitä näitä. Hauskasti tässä on matkan varrella viritetty mm. yhteisiä työkuvioita, kun totesimme, että olemme töissä organisaatioissa, joilla on projekteja keskenään. Viime viikolla emme tavanneet junassa, olisikohan hänellä ollut lapset sairaana. Tänään meillä oli jälleen yhteinen matka ja jäädessään pois junasta tämä tuttu huikkasi: ”On niin piristävää nähdä sinua aamulla!”.  Olin hämmentynyt tästä kohteliaisuudesta. Sen viimeisen asemanvälin matkustaessani suupielet kääntyivät väkisin hymyyn. Tuntuipa kivalle!

Nautin kävellessäni Rautatieasemalta Kaisaniemenpuiston läpi Kaisaniemenkadulle. Seitsemän jälkeen liikenne on toki jo alkanut, mutta puistossa on hiljaista. Muutamat tutut ihmiset kävelevät vastaani. Joskus melkein tekisi mieli hymyillä tai moikata, vaikka en tunne heitä. Meillä on selvästi sama päivärytmi.

Töissä on aamuisin tullessani vielä hiljaista. Olen yleensä meidän kerroksesta ensimmäisenä paikalla. Niin tänäänkin. Käyn  tekemässä itselleni keittiössä aamupuuron, jonka syön sitten sähköpostin äärellä. Yritän olla nopea, että ehdin takaisin työhuoneeseeni ennen siivoojan saapumista keittiöön. Ensimmäisellä viikollani tässä nykyisessä työssäni viime syksynä tervehdin siivoojaa ja hän innostui kovasti juttelemaan kanssani. Sitä juttua on jatkunut siivoojan osalta kaikkina niinä aamuina, kun satumme keittiöön samaan aikaan. Useimmat aamut ovat sellaisia. Olen hänelle aina ystävällinen ja kuuntelen häntä, mutta totuuden nimissä aloittaisin päiväni mieluummin muulla kuin valituksella kivusta, huonosti nukutuista öistä, kamalasta säästä ja raskaasta työstä. Yritän aina lopettaa keskustelumme johonkin positiiviseen. Tänään olen juuri lähdössä ovesta käytävään, kun siivooja tulee toisesta ovesta. Huikkaan hänelle huomenet ja lähden huoneeseeni nauttimaan aamupuurosta.

Featured image